Ajoneuvon valaistus

Ajoneuvon valaistusta pohtiessa on tärkeää miettiä mihin valo tulee. Valoja on sisäpuolella ja ulkopuolella, mutta tärkeintä on erottaa varsinkin etu- ja takavalot. Ajoneuvon etupuolella on standardina kahdet kauko- ja lähivalot sekä parkkivalot. Vilkuissa on myös valot, joilla annetaan kääntymismerkki. Ajoneuvon mallista ja iästä riippuen siitä voi löytyä myös parkkivalot, kulmavalaisimet, päivävalot ja lisäajovalot sekä sumuvalot. Takaosan valaisimiin kuuluvat taka- ja jarruvalot, vilkut ja heijastimet. On olemassa myös rekisterikilpivaloja, takasumuvaloja ja peruutusvaloja.

Moottoriajoneuvon valaistuksesta määräävät Euroopan talouskomission (ECE) määräykset. Siksi jokaisella valolla on tietty sertifikaattimerkintä, joka kuvastaa sen tarkoitusta. Esimerkiksi HR tarkoittaa halogeenilamppua kaukovaloihin, RL päiväajovalolamppua ja CR kauko- ja lähivaloja. Valoihin on yleensä laitettu nuoli ilmoittamaan asennussuuntaa ajoneuvon ulkopuolella.

Autoilun historian alkutaipaleella valaistukseen käytettiin lyhtyjä, jotka myöhemmin korvattiin kaasuvaloilla. Vuonna 1925 Osramin kaksifilamenttilamppu toimi sekä kauko- että lähivalona. Noin 40 vuotta myöhemmin otettiin käyttöön ensimmäinen yksifilamenttinen halogeenilamppu. Nykyään xenon- ja LED-valot ovat käytössä yhä useammissa autoissa. Laservalot (kuten BMW i8 -mallissa) ovat harvinaisia.

Jos haluat selvittää, mikä lamppu tarvitsee vaihtoa, niin voit tutustua asiaan tästä, kun sinulla on aikaa.

Tietoa erilaisista valoista:

• Hehkulamput
• LED-valot
• Xenon-valot

Hehkulamput

Jos valmistajat lupaavat, että heidän hehkulamppunsa ovat erittäin kirkkaat ja kestävät, ole varovainen. Syy tähän on se, että se ei ole teknisesti mahdollista. Markkinoilta löytyy kuitenkin useita hyvin tasapainotettuja tuotteita, mutta yleensä jompikumpi osa-alue on heikompi. Monia hehkulamppuja mainostetaan pitkäikäisinä ja niiden sanotaan kestävän kauan. Tällaiset lamput kestävätkin usein vuosia, mutta kirkkaita versioita joutuu vaihtamaan yleensä vuosittain. Valon säätäminen oikein on yhtä tärkeä asia saada kohdalleen kuin käyttöaika ja teho - se vaikuttaa huomattavasti valon suorituskykyyn.

LED-valot

Pitkän aikaaLED-valot olivat käytössä vain koristeina sisätiloissa modatuissa autoissa. Teknologia ei ollut vielä niin kehittynyttä, että LED-valoja olisi voitu käyttää etuvaloina. Tähän tuli muutos vuonna 1992, kun markkinoille ilmestyi kolmas jarruvalo LED:illä. Kestäisi kuitenkin vielä 11 vuotta ennen kuin yritys nimeltä Hella esittelisi ensimmäinen laillisen täysin LED-valoilla toteutetun etuvalon Frankfurt am Mainin kansainvälisillä ajoneuvomessuilla (International Motor Show).

Vuonna 2004 LED-valot pääsivät mukaan tuotantoon Audi A8 W12 -mallissa. Tästä kehitys lähtikin eteenpäin ja ilmestyi automalleja, joissa oli vain LED-valoja. Vuonna 2015 Opel Astrasta tuli markkinoiden ensimmäinen auto, jossa oli LED Matrix -valaistusjärjestelmä. Tämä on elektronisesti ohjattu LED-etuvalo, mikä tekee häikäisemättömistä kaukovaloista mahdolliset. Valoja ohjataan tuulilasiin asennetulla kameralla. Jopa liikenneympyrävalot on asennettu. Ne käyttävät premium-malleissa navigointijärjestelmän tietoja.

Näistä keksinnöistä huolimatta LED-valot ovat pysyneet kalliimpien autojen ominaisuutena tai maksullisena lisävarusteena. Se johtuu siitä, että niiden valmistus on kalliimpaa ja ne tarvitsevat enemmän virtaa. Xenon-valot tarvitsevat noin 40 wattia virtaa, mutta LED-valot tarvitsevat huomattavasti enemmän, koska niitä tarvitsee jäähdyttää. Jos tästä haitasta päästään eroon, LED-valoista tulee paljon yleisempiä autojen keskuudessa.

Xenon-valot

Xenon-valoja voidaan käyttää sekä kauko- että lähivaloissa. Nämä ovat kaasulamppuja, jotka Philips toi markkinoille 1989. Kaksi vuotta myöhemmin BMW otti ne käyttöön standardimallissa lisämaksusta. Muut laatumerkkien valmistajat seurasivat esimerkkiä ja asensivat autoihin yhden xenon-lampun käytettäväksi yhteisesti kauko- ja lähivalona (bi-xenon-etuvalo), esimerkkinä mainittakoon vuoden 1999 Mercedes-Benz CL. Xenon-valot ovat käytössä myös kulmavalaisimissa.

Xenon-valo koostuu kvartsilasisesta lampusta, joka on täynnä xenon-kaasua, metallihalideja ja yleensä myös elohopeaa tai natriumia. Lisäksi lampussa on kaksi volframielektrodia, joissa on elektronikaari. Verrattuna halogeenivaloihin xenon-valot pääsevät täyteen tehoonsa huomattavasti nopeammin (15 sekunnissa). Toinen etu on se, että xenon-valot kestävät neljä kertaa kauemmin.

Korkeajännitepulssi (25,000 volttia) luodaan elektronisella virranrajoittimella ja se synnyttää kipinän. Kaasu ionisoituu ja tuottaa sen jälkeen virtaa volframielektrodeihin. Metallihalidit höyrystyvät lampun sisällä nopeasti kuumenevan lämpötilan ansiosta ja antavat xenon-valoille niiden tunnusomaisen sinertävän värin. Vaikka lampun valo näyttää viileältä, se on kirkkaampi kuin hehkulampun valo.

Xenon-valoja löytyy useita kategorioita: D1, D1S, D1R, D2S, D2R, D3S, D3R, D4S, D4R ja D-H4R. D-kirjain tarkoittaa sanaa "discharge", mikä tarkoittaa suomeksi purkautumista. DxS-valot on tarkoitettu etuvaloihin, joissa on projektiojärjestelmä, DxR-valot taas etuvaloihin, joissa on heijastusjärjestelmä. Lamput kategorioissa D3 ja D4 eivät sisällä elohopeaa, kuten D1 ja D2, mutta niitä ei voi käyttää toistensa tilalla. Niillä on nimittäin turvallisuussyistä erilaiset asennusvaatimukset.